Aurinkoa!

On mukavaa seurata kanojen elämää-onnellisten kesäkanojen. Minulla on neljä  kanaa ja komia kukko tietenkin! Olen saanut huomata etteivät nämä siivekkäät olekaan mitään tyhmiä otuksia. Kukko laulaa komeasti aikaisin aamulla ja useaan otteeseen päivälläkin. Muuta hommaa sillä ei sitten olekaan, sillä nämä nuoret kanat eivät ole innostuneet hautomaan. Vaikka täytyyhän sen tietysti pitää huolta katraastaan. Tirpukat tuntevat emäntänsä hyvin: aamulla kotkotus on melkoinen kun menen hakemaan munia: kauhea nälkä ja hätä, vaikka ruokaa on ollut koko ajan tarjolla-niin ja raikasta vettä. Ahneus valtaa kun päästään taas uuden sapuskan kimppuun ja sitten ukset auki ja ihanaa- niitylle. Sieltä  etsitään kilvan matoja ja muita mönkiäisiä sekä tietysti ruohoa. Muutaman tunnin kuluttua, kun olen keittänyt kattilallisen perunoita, menen huutelemaan "lapsosia" syömään. Pystön tupsuakaan ei näy, mutta aikani huudeltuani "tipitiputipuuu", alkaa ruohikossa käydä kahina. Sieltä sitä tullaan oikein rivissä ja peräkanaa, joku jopa lentäen! Tuttu ääni siellä huutelee sapuskalle. Porukka on koossa ja peruna maistuu! Missäpä olisi enää onnellisempia kanoja, sitä sopiikin pohtia. Aamulla on taas kiitoksena neljä somaa munaa, kaikki samassa pesässä! Talveksi nämä tirpat pääsevät takaisin omaan talvikotiinsa, vietettyään ensin ikimuistoisen kesän.